Ei rakasta, rakastaa, ei rakasta,....

Tuommoista mietintää täällä on käyty olohuoneen sisustamisen kanssa. Lukijoidenkin mielipiteitä on kuultu ja omaa sisäistä ääntä ja puolison... Tunteet vaihtelee ja päätös horjuu.

Itse teen päätökset tunteiden ristiaallokossa, mutta onnekseni minulla on aviomies, jonka päätöksenteko tapahtuu pääasiassa järjen kanssa.

Yhtenä iltana istuessamme telkkaria katsomassa, hän kysyi: "Oletko nyt ihan varma, että haluat tämän sohvakaluston pitää?" Olinhan minä... ollut.

Mutta kun ne ei natsaa yhteen: lattia, verhot, kalusto ja matto. Ei sitten mitenkään. Joku/jotkut pitää vaihtaa. Ja kun ajatellaan järjen kanssa: kummallakin on vaikeuksia sohvakaluston kassa. Mies ei tykkää istua liian pehmeässä sohvannurkassa ja minun lonkilleni nojatuoli on aivan liian matala. Mutta kun se on niin kaunis.

Siinä se päätös sitten kuitenkin syntyi, loppujen lopuksi aika helposti. Sohvakalusto lähtee kiertoon. Alunperin hommasin tuolit putiikin eteiseen ja sohvan konttoriini. Nyt toivon, että joku haluaa kauniin "vanhanaikaisen" rokokootyyppisen kaluston. 200 euron hintaan.

Arvatkaas vaan, miksi toi tyyny on noin pöhkössä paikassa? Nokun joku hilaa sen tuolin aina kiinni tapettiin, mihin on jo tullut jälki. Oishan sen voinut kuvaa varten poiskin ottaa.

Mervi