Tunnelmointia

Mieheni ostaa viikottain joko leikkokukkia, tai näin keväällä kukkivan purkkikukan. Kukille on ihan oma pylväänsä. Männä viikolla se oli hetken ilman kukkia, joten piti keksiä jotain muuta. Näitä lasisia kynttilänjalkoja on ollut kolme, mutta kaksi meni hiukan rikki. Mieheni katsoi vähän vinosti, kun kerroin silti säilyttäväni ne. No, maltoin sentään laittaa roskiin. Ja itse asiassa yhdelle kynttilälle onkin helpompi keksiä paikka. Meillä on muuten pari pahvilaatikollista kynttilänjalkoja jemmassa. Hetken jo luulin niiden muutossa menneen kierrätykseen, mutta löytyivät sentään. Nyt vaan ei ole enää kirjahyllyä, eikä muutakaan hyllyä, ei sohvapöytää tai mitään paikkaa, missä kynttiläasetelmia pitäisi.

Tosi harvoin poltan kynttilöitä. Pelkään tulta. Toisekseen; harvoin löytää kunnon kynttilöitä, jotka eivät valuttaisi steariinia. Liian monet pöytäliinat on mennyt pilalle. Tätä sommitelmaa nautin katsella ihan ilman tultakin.

Mervi