En ole koskaan kuvitellutkaan olevani sisustusbloggaaja. Tuntuisi kovalta urakalta aina olla tekemässä uusia stailauksia, että olisi jotain näytettävää. Olen kuitenkin halunnut pitää nämä oman kodin remontointi- ja sisustusjutut täällä omassa blogissaan.
En tiedä, onko niin, että olen keskittynyt täysillä putiikin pitämiseen, joten oma koti on vähän niinkuin kakkossijalla. Vai onko niin, että koti vaan on niin valmis, etten näe enää mitään tarvetta miettiä sisustuksia. Ehkä näin. Olen tyytyväinen.
Eteinen on ollut pisimpään keskeneräinen. Ainut, mitä siinä olen jäänyt miettimään, on lattia. Tai oikeastaan käytävämatto. Tai sen puuttuminen. Jotenkin tuo pitkä käytävä näyttää ankealta ja kun laminaatti ei ole kiiltävä, niin hiukan on sellainen "tahmea" ulkonäkö.
 |
| Tämä kuva on otettu remonttivaiheessa |
Nyt kuitenkin mieheni kantoi jostain säilöstä kutomani käytävämaton. Se taitaa olla neljä metriä pitkä ja sopi aiempaan kotiin ihanasti. Mutta mutta. Jotenkin se ei nyt ollenkaan natsaa!
Onko niin, että olemme kertakaikkisesti asettaneet silmämme akselille musta-harmaa-valkoinen, että mikään siitä poikkeava ei näytä hyvältä? Ainakin tuo näyttää aivan irralliselta. Auttaisikohan asiaa, että somistaisi jotain muuta samanväristä? Taulun...
Sinällään tuo mattohan on kaunis ja onhan se itse kutomani. Voin kyllä kuvitella, että aikaa myötä silmä siihen tottuisi, mutta onko se sitten hyvä. Kun se nyt heti alkuun tuntuu silmiä särkevän. Melkein ainakin.
Jättäisitkö sinä vai veisitkö takaisin vinttiin - odottamaan..... niin mitä?
Mervi
