Meidän keittiö on puhtaasti mustavalkoinen ja lienee puhtaasti moderni tyyliltään. Olin niin happy tästä maljakko/kynttiläjutskasta, että! Olen niin vanha, että muistan 60-luvun sisustuksesta juurikin tämän tyyliset esineet. Ensinnäkin tämä on kaunis, mutta myös käytännöllinen ja kolmanneksi edullinenkin. Jyskistä ostin ja maksoi alta kympin, kun tarjouksessa oli.
Ruokakaupasta nappasin tuollaisen miniminikukkapurkin. Nytpä sille löytyi oiva paikka. Kiva seurata kun/jos se tuosta kasvaa ja alkaa kukoistaa.
Ainut huono puoli tuossa on sen syvyys. Pienten kynttilöiden sujauttaminen pohjalle ei ole ihan helppoa. Kynttilöiden polttaminen lienee turvallista tuolla lasin sisällä - ainakin paketin kyljessä oli kuva kynttilästä... Nätti se on kuin mikä ja sopii kuin nenä päähän tähän keittiön pöydälle.
Mervi
Remppa-Mervi kertoo neuvolatalon remontoimisesta kodiksi ja puodiksi
Pohjapiirros
maanantai 29. helmikuuta 2016
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Tunnelmointia
Mieheni ostaa viikottain joko leikkokukkia, tai näin keväällä kukkivan purkkikukan. Kukille on ihan oma pylväänsä. Männä viikolla se oli hetken ilman kukkia, joten piti keksiä jotain muuta. Näitä lasisia kynttilänjalkoja on ollut kolme, mutta kaksi meni hiukan rikki. Mieheni katsoi vähän vinosti, kun kerroin silti säilyttäväni ne. No, maltoin sentään laittaa roskiin. Ja itse asiassa yhdelle kynttilälle onkin helpompi keksiä paikka. Meillä on muuten pari pahvilaatikollista kynttilänjalkoja jemmassa. Hetken jo luulin niiden muutossa menneen kierrätykseen, mutta löytyivät sentään. Nyt vaan ei ole enää kirjahyllyä, eikä muutakaan hyllyä, ei sohvapöytää tai mitään paikkaa, missä kynttiläasetelmia pitäisi.
Tosi harvoin poltan kynttilöitä. Pelkään tulta. Toisekseen; harvoin löytää kunnon kynttilöitä, jotka eivät valuttaisi steariinia. Liian monet pöytäliinat on mennyt pilalle. Tätä sommitelmaa nautin katsella ihan ilman tultakin.
Mervi
Tosi harvoin poltan kynttilöitä. Pelkään tulta. Toisekseen; harvoin löytää kunnon kynttilöitä, jotka eivät valuttaisi steariinia. Liian monet pöytäliinat on mennyt pilalle. Tätä sommitelmaa nautin katsella ihan ilman tultakin.
Mervi
perjantai 26. helmikuuta 2016
Pesuaineet
Facebookin sisustusryhmässä joku kyseli, miten itsekukin säilyttää pyykinpesuaineita. Olin itsekin juuri miettinyt asiaa. Täytyy myöntää, että kyllä on ihmisen harrastukset vähissä, kun ehtii tuollaistakin pikkuseikkaa ihmetellä!
Meillä on kodinhoitohuoneessa tilaa riittävästi. Pesukone ja kuivausrumpu on sijoitettu vierekkän ja päälle on käsittääkseni tarkoitus asentaa yhtenäinen taso. Ihme ja kumma - tämä taso on vielä aivan tyhjä. Paitsi ne pyykinpesuaineet. Kaksi pulloa mahtuisi kyllä vieressä olevaan kaappiinkin, mutta toistaiseksi ne ovat tuossa.
Kotoa ei siis löytynyt kivaa "säilytintä". Yllä mainitsemassani ryhmässä joku linkkasi aivan ihanan peltisen rasian, minkä kyllä ehkä tahtoisin?
Tämmöistä myy Granit, mikä on minulle aivan vieras puoti. Verkkokaupasta voisi tilata, mutta missähän lienee lähin kivijalkamyymälä?
Remppa-Mervi
Meillä on kodinhoitohuoneessa tilaa riittävästi. Pesukone ja kuivausrumpu on sijoitettu vierekkän ja päälle on käsittääkseni tarkoitus asentaa yhtenäinen taso. Ihme ja kumma - tämä taso on vielä aivan tyhjä. Paitsi ne pyykinpesuaineet. Kaksi pulloa mahtuisi kyllä vieressä olevaan kaappiinkin, mutta toistaiseksi ne ovat tuossa.
Ei kiva ei. Violetti värikin on kamala. Ja miksi annosmitat on aina sinisiä. Ettei yhtään ajatella sisustajia. Mustia niitten pitäisi olla. Höh!
Vähän parempi pullo olisi tämä, mutta se väri....
Ei näin matala kori auta asiaa ollenkaan...
Eikä se taas saa näin korkeakaan olla!
Tämmöistä myy Granit, mikä on minulle aivan vieras puoti. Verkkokaupasta voisi tilata, mutta missähän lienee lähin kivijalkamyymälä?
Remppa-Mervi
torstai 25. helmikuuta 2016
Kukkakassi
Voitin jonkun blogin arvonnassa sisäpuolelta muovitetun paperipussukan. Sisältään pussi oli joettu neljään lokeroon, mistä päättelin siinä suunnitellun pulloja säilytettävän. En kuitenkaan keksinyt oikein mitään järkevää käyttöä pussille - tai oikeastaanhan se on kassi - ja olinpa siis jo laittamassa sitä kiertoon. Yht'äkkiä kuitenkin välähti oiva käyttötarkoitus! Kukkapurkkihan siihen sopii kuin nakutettu! Leikkelin lokerot irti ja niin tohvelikukka sai kassista modernin suojuksen.
Muuten tuo kassi olisi jäänyt yksinäiseksi väriläiskäksi, mutta nyt se saa kaverin puisesta tuolistani, jonka lähes peittää musta torkkupeitto. Huomaa myös vanha patteri, joka on remontissa jätetty silleensä. Entä mitä pidät tuosta toisesta "kukasta", joka purkkeineen on minun mielestäni niin ruma, että on jo kaunis.
Kun mieheni näki tämän, oli hän tietysti vähän ihmeissään ja ymmällään. Tokaisi sitten, että hän voi tuoda minulle enemmänkin tuollaisia kasseja. WHAt? Mistä sellaisia oot saanu? No, taimitarhaltahan niitä saa kukkien mukana. Ei, ei, ei....
Mervi
Muuten tuo kassi olisi jäänyt yksinäiseksi väriläiskäksi, mutta nyt se saa kaverin puisesta tuolistani, jonka lähes peittää musta torkkupeitto. Huomaa myös vanha patteri, joka on remontissa jätetty silleensä. Entä mitä pidät tuosta toisesta "kukasta", joka purkkeineen on minun mielestäni niin ruma, että on jo kaunis.
Kun mieheni näki tämän, oli hän tietysti vähän ihmeissään ja ymmällään. Tokaisi sitten, että hän voi tuoda minulle enemmänkin tuollaisia kasseja. WHAt? Mistä sellaisia oot saanu? No, taimitarhaltahan niitä saa kukkien mukana. Ei, ei, ei....
Mervi
maanantai 22. helmikuuta 2016
Essu ikkunaan
Monta kertaa olen pähkäillyt vessa-suihku-kodinhoitohuoneen ikkunoita. Että mitä niihin laittaisi näkösuojaksi? Tällaisiakin vaihtoehtoja mietin.
Olemme kylläkin testailleet, ettei kadulla kulkija yltä näkemään ikkunasta sisälle. Silti on sellainen olo, että jotain olisi kiva olla ikkunassa. Monia vaihtoehtoja olen miettinyt ja nyt toteutin yhden idean.
Minulla on vanhoja käsitöitä, perintöä menneiden sukupolvien naisilta. Muuton jälkeen laitoin paljon pois tarpeetonta, mutta käsintehtyjä en malttanut hävittää. Muutamasta valkokirjaillusta tekstiilistä tein taulun puodin puolelle ja nyt olen katsellut hienon hienoja essuja... Varsinaiseen käyttöön niistä ei ole: ovat paljon pienemmälle vyötärölle tarkoitetut ja lisäksi niin hienon hienoa kangasta, että eivät taitaisi kestää kulutusta.
Kaikkein kauneimman niistä ripustin ikkunaan. Tämä on yksi kolmesta ikkunasta. Toiseenkin laitoin essun, mutta se oli jo liikaa....
Yleensähän tuollaisiin paikkoihin kertyy epämääräistä tilpehööriä. Ajattelin, että noin hieno verho auttaisi pitämään ikkunalaudan tyhjänä. Vaikka tämä kolmesta pikkukomerosta yhdistetty "kodari" on kokonaan remontoitu, nuo ikkunanpielet ovat täysin ennallaan. Minua ei ollenkaan haittaa, vaan tykkään, että jotain on muistona menneiltä ajoilta - vanha kahva ja kuluneet maalipinnat.
Aika erikoinen tämä viritys on. Mitä mieltä sinä olet?
Mervi
Olemme kylläkin testailleet, ettei kadulla kulkija yltä näkemään ikkunasta sisälle. Silti on sellainen olo, että jotain olisi kiva olla ikkunassa. Monia vaihtoehtoja olen miettinyt ja nyt toteutin yhden idean.
Minulla on vanhoja käsitöitä, perintöä menneiden sukupolvien naisilta. Muuton jälkeen laitoin paljon pois tarpeetonta, mutta käsintehtyjä en malttanut hävittää. Muutamasta valkokirjaillusta tekstiilistä tein taulun puodin puolelle ja nyt olen katsellut hienon hienoja essuja... Varsinaiseen käyttöön niistä ei ole: ovat paljon pienemmälle vyötärölle tarkoitetut ja lisäksi niin hienon hienoa kangasta, että eivät taitaisi kestää kulutusta.
Kaikkein kauneimman niistä ripustin ikkunaan. Tämä on yksi kolmesta ikkunasta. Toiseenkin laitoin essun, mutta se oli jo liikaa....
Yleensähän tuollaisiin paikkoihin kertyy epämääräistä tilpehööriä. Ajattelin, että noin hieno verho auttaisi pitämään ikkunalaudan tyhjänä. Vaikka tämä kolmesta pikkukomerosta yhdistetty "kodari" on kokonaan remontoitu, nuo ikkunanpielet ovat täysin ennallaan. Minua ei ollenkaan haittaa, vaan tykkään, että jotain on muistona menneiltä ajoilta - vanha kahva ja kuluneet maalipinnat.
Aika erikoinen tämä viritys on. Mitä mieltä sinä olet?
Mervi
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
Valokuvaamon seinä?
Jo viikolla varasin mieheltäni audienssin viimeisten taulujen laittamista varten. Makuuhuoneen seinät ovat tähän asti olleet yhtä olohuoneen "ylijäämä" -taulua lukuunottamatta tyhjät. Vaan eipä ole enää! Viimeisiä tauluja vasaroidessaan mieheni huomautti seinän muistuttavan valokuvaamon seinää. No joo... Tiesin, että haluan tälle seinälle sukugallerian ja tiesin, että seinä tulee lähes täyteen.
Sängyn pääty -seinälle en sensijaan halunnut yhtään ainutta koristetta. Alunperin olin siihen suunnitellut varta vasten valmistamani valkoisen kranssin, mutta nyt olen luopunut siitäkin. Tapetti vaan on niin kaunis, etten halua "pilata" sitä millään.
Sen sijaan pisimmälle seinälle tuli tauluja - tai oikeammin valokuvia - neljään ryppääseen. Kaikki ovat niin erilaisia ja erilaisissa kehyksissä, etten osannut niistä tehdä yhtä kokonaista sommitelmaa. Vaikka nyt saattaakin näyttää sekavalta, olen tyytyväinen. Viimeinen taulu vasemmassa yläreunassa kruunasi kokonaisuuden. Ilman sitä kokonaisuus näytti vähän muotopuolelta, mutta nyt sommitelma on minun silmissäni tasapainossa.
Haluan, että sommitelmilla - niin putiikin näyteikkunassa kuin omalla seinälläkin - on joku yhteinen nimittäjä. Näihin kahteen tauluun keksin tarinan, minkä vuoksi ne kuuluvat yhteen: tuo vanha pari asuu tuossa vanhassa mökissä lumen keskellä!
Tosiasiassa vanha pari on minun äitini vanhemmat, Juho ja Saima Varjo Varjorannasta Pyrrilän kylästä, tästä ihan läheltä. Mökin taas on maalannut paikallinen maalari Olavi Juutilanen. Tai tämä on tietysti kopio öljyvärimaalauksesta. Meillä on saman taiteilijan toinenkin taulu.
Vanha taulu ja tuoli yhdessä vanhan kukkapylvään ja valkoposliinien kanssa muodostaa mielestäni hauskan kokonaisuuden. Modernin kulmikkaan vastapainoksi makkari on sisustettu romanttisemmin, joskin värimaailma on samaa - harmaata...
Aina yhdessä olleet Kalevala-aiheiset kaksi taulua tulivat nyt erotetuksi toisistaan. "Kullervon sotaanlähtö" laitettiin makkarin seinälle kaikkein ylimmäksi. Sen sijaan "Sammon taonta" kiinnitettiin olohuoneeseen yksinään telkkarin yläpuolelle. Se sai paljon ilmaa ympärilleen, joskin voi olla, että aikojen saatossa tuokin nurkka on täynnä tauluja.
Sängyn pääty -seinälle en sensijaan halunnut yhtään ainutta koristetta. Alunperin olin siihen suunnitellut varta vasten valmistamani valkoisen kranssin, mutta nyt olen luopunut siitäkin. Tapetti vaan on niin kaunis, etten halua "pilata" sitä millään.
Sen sijaan pisimmälle seinälle tuli tauluja - tai oikeammin valokuvia - neljään ryppääseen. Kaikki ovat niin erilaisia ja erilaisissa kehyksissä, etten osannut niistä tehdä yhtä kokonaista sommitelmaa. Vaikka nyt saattaakin näyttää sekavalta, olen tyytyväinen. Viimeinen taulu vasemmassa yläreunassa kruunasi kokonaisuuden. Ilman sitä kokonaisuus näytti vähän muotopuolelta, mutta nyt sommitelma on minun silmissäni tasapainossa.
Siinä meidän vihkikuvan molemmilla puolilla omat vanhempamme.
Noihin vanhoihin kuviin minun täytyy vielä vaihtaa kehykset.
Tai taitaa olla viisaampi vaihtaa kaikkiin kolmeen samanlaiset.
Haluan, että sommitelmilla - niin putiikin näyteikkunassa kuin omalla seinälläkin - on joku yhteinen nimittäjä. Näihin kahteen tauluun keksin tarinan, minkä vuoksi ne kuuluvat yhteen: tuo vanha pari asuu tuossa vanhassa mökissä lumen keskellä!
Tosiasiassa vanha pari on minun äitini vanhemmat, Juho ja Saima Varjo Varjorannasta Pyrrilän kylästä, tästä ihan läheltä. Mökin taas on maalannut paikallinen maalari Olavi Juutilanen. Tai tämä on tietysti kopio öljyvärimaalauksesta. Meillä on saman taiteilijan toinenkin taulu.
Vanha taulu ja tuoli yhdessä vanhan kukkapylvään ja valkoposliinien kanssa muodostaa mielestäni hauskan kokonaisuuden. Modernin kulmikkaan vastapainoksi makkari on sisustettu romanttisemmin, joskin värimaailma on samaa - harmaata...
Aina yhdessä olleet Kalevala-aiheiset kaksi taulua tulivat nyt erotetuksi toisistaan. "Kullervon sotaanlähtö" laitettiin makkarin seinälle kaikkein ylimmäksi. Sen sijaan "Sammon taonta" kiinnitettiin olohuoneeseen yksinään telkkarin yläpuolelle. Se sai paljon ilmaa ympärilleen, joskin voi olla, että aikojen saatossa tuokin nurkka on täynnä tauluja.
Taas on yksi etappi saavutettu, kohta alkaa huusholli olla valmis.
Remppa-Mervi
tiistai 16. helmikuuta 2016
Mustaa ja valkoista
Enpä olisi osannut muutama vuosi sitten edes kuvitella, miten mustavalkoinen minusta tulee. Vaatteet ylläni on usein harmaata, mustaa ja valkoista, mutta toki välillä violettia ja jopa ripaus punaistakin joskus. Sisustuksessa näyttää sama värikoodi valtaavan alaa.
Kävin ostoksilla Jyskissä. Piti ostaa vain halpa fleecepeitto käsityötarpeiksi (siitä myöhemmin toisessa blogissani Eipäs: myöhemmin huomasin, että julkaisin tän "väärässä" blogissa) mutta huomasin lähteväni ison kasan kanssa - kaikki mustavalkoisena!
Koska henkari-vaatekaappini on hirveän pieni ja täysinäinen, kuvittelin pitäväni pitkät housut hyllyllä. Kyllähän ne siinä isossa pinossa ryppyyntyy, joten ostin tällaisen housuhenkarin, kun sellainen eteeni tupsahti. Tuntuu kätevältä, varsinkin, kun nuo poikkipuut saa irti. Housujen laittaminen ja poisottaminen sujuu siis kätevästi.
Kaapissa tuo hökötys ei vie kuin yhden henkarin tilan, joten sen sain vielä mahdutettua tupaten täyteen pikkukopperooni.
Olin jo jonkin aikaa etsinut mustaa tai valkoista kannellista laatikkoa makkariin sänkyni viereen epämääräisille nyttyröille, mitä siihen kertyy. Yösukat, säärystimet, käsirasvaushanskat ym... Tämä 2,50 euroa maksava kori oli nappilöytö!
Torkkupeittoja ostin kaksi, mustan ja valkoisen. Toinen jää makkariin ja toinen siirtynee keittiöön. Molemmat ovat oikein suloisen pehmeitä ja ennen kaikkea tarpeeksi isoja. Yhdet päikkärit jo otin tuohon valkoiseen kääriytyneenä. Makoisaa oli! Molemmat peitot ovat kylläkin keinokuitua, mitä yleensä inhoan, mutta eipä ollut hintakaan paha, parinkympin luokkaa.
Nyt alkaa makuuhuone olla mieleinen. Paitsi. Tuo jalkalampun jalkaosahäkkyrä on ikävän näköinen. Olen kuitenkin tykästynyt lamppuun, vaikka välillä jo meinasin vaihtaa sen johonkin eleettömämpään. Mutta tässä on hyvä valo ja pitää kai sitä jotain romanttistakin sentään olla?
Tuota sängyn vastapäistä seinää joudun varmaankin vielä miettimään. Siellä on ihan turhan paljon tapahtumaa. Kukaan ei noilla tuoleilla ikinä istu, niille vaan kasataan päiväpeite ja tyynyt. Molemmista tuoleista tykkään kovasti, olen ne itse päällystänyt ja sopivat värimaailmaan. Sille seinälle tulee vielä tauluja, kuvia perheenjäsenistä.
Mervi
Kävin ostoksilla Jyskissä. Piti ostaa vain halpa fleecepeitto käsityötarpeiksi (siitä myöhemmin toisessa blogissani Eipäs: myöhemmin huomasin, että julkaisin tän "väärässä" blogissa) mutta huomasin lähteväni ison kasan kanssa - kaikki mustavalkoisena!
Tämä on käsityömateriaalia, hinta muutaman euron. |
Ihanan iso ja pehmeä torkkupeite |
teippirullakin pitää olla mustavalkoinen! |
Koska henkari-vaatekaappini on hirveän pieni ja täysinäinen, kuvittelin pitäväni pitkät housut hyllyllä. Kyllähän ne siinä isossa pinossa ryppyyntyy, joten ostin tällaisen housuhenkarin, kun sellainen eteeni tupsahti. Tuntuu kätevältä, varsinkin, kun nuo poikkipuut saa irti. Housujen laittaminen ja poisottaminen sujuu siis kätevästi.
Kaapissa tuo hökötys ei vie kuin yhden henkarin tilan, joten sen sain vielä mahdutettua tupaten täyteen pikkukopperooni.
Olin jo jonkin aikaa etsinut mustaa tai valkoista kannellista laatikkoa makkariin sänkyni viereen epämääräisille nyttyröille, mitä siihen kertyy. Yösukat, säärystimet, käsirasvaushanskat ym... Tämä 2,50 euroa maksava kori oli nappilöytö!
Torkkupeittoja ostin kaksi, mustan ja valkoisen. Toinen jää makkariin ja toinen siirtynee keittiöön. Molemmat ovat oikein suloisen pehmeitä ja ennen kaikkea tarpeeksi isoja. Yhdet päikkärit jo otin tuohon valkoiseen kääriytyneenä. Makoisaa oli! Molemmat peitot ovat kylläkin keinokuitua, mitä yleensä inhoan, mutta eipä ollut hintakaan paha, parinkympin luokkaa.
Nyt alkaa makuuhuone olla mieleinen. Paitsi. Tuo jalkalampun jalkaosahäkkyrä on ikävän näköinen. Olen kuitenkin tykästynyt lamppuun, vaikka välillä jo meinasin vaihtaa sen johonkin eleettömämpään. Mutta tässä on hyvä valo ja pitää kai sitä jotain romanttistakin sentään olla?
Tuota sängyn vastapäistä seinää joudun varmaankin vielä miettimään. Siellä on ihan turhan paljon tapahtumaa. Kukaan ei noilla tuoleilla ikinä istu, niille vaan kasataan päiväpeite ja tyynyt. Molemmista tuoleista tykkään kovasti, olen ne itse päällystänyt ja sopivat värimaailmaan. Sille seinälle tulee vielä tauluja, kuvia perheenjäsenistä.
Mervi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)