Olemme kylläkin testailleet, ettei kadulla kulkija yltä näkemään ikkunasta sisälle. Silti on sellainen olo, että jotain olisi kiva olla ikkunassa. Monia vaihtoehtoja olen miettinyt ja nyt toteutin yhden idean.
Minulla on vanhoja käsitöitä, perintöä menneiden sukupolvien naisilta. Muuton jälkeen laitoin paljon pois tarpeetonta, mutta käsintehtyjä en malttanut hävittää. Muutamasta valkokirjaillusta tekstiilistä tein taulun puodin puolelle ja nyt olen katsellut hienon hienoja essuja... Varsinaiseen käyttöön niistä ei ole: ovat paljon pienemmälle vyötärölle tarkoitetut ja lisäksi niin hienon hienoa kangasta, että eivät taitaisi kestää kulutusta.
Kaikkein kauneimman niistä ripustin ikkunaan. Tämä on yksi kolmesta ikkunasta. Toiseenkin laitoin essun, mutta se oli jo liikaa....
Yleensähän tuollaisiin paikkoihin kertyy epämääräistä tilpehööriä. Ajattelin, että noin hieno verho auttaisi pitämään ikkunalaudan tyhjänä. Vaikka tämä kolmesta pikkukomerosta yhdistetty "kodari" on kokonaan remontoitu, nuo ikkunanpielet ovat täysin ennallaan. Minua ei ollenkaan haittaa, vaan tykkään, että jotain on muistona menneiltä ajoilta - vanha kahva ja kuluneet maalipinnat.
Aika erikoinen tämä viritys on. Mitä mieltä sinä olet?
Mervi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti