Pellavapyyhkeet

 Olen perinyt niin paljon pellavapyyhkeitä, että niillä olisin pärjännyt loppuelämäni. En kuitenkaan voi välttää houkutusta, kun näen kirpparilla käsinkudottuja tai käsin koristeltuja tekstiilejä. En muista, koska ja mistä olen nämä kolme pientä pyyhettä ostanut. Ilmiselvästi ne ovat vanhat ja käsinkudotut. Yksi näistä lienee käyttämätön, toisia on vähän käytetty, sillä ovat pesussa pehmenneet, vaalenneet ja hiukan menneet kokoon.

Käyttämättömässä pyyhkeessä näkyy reilun sentin pituisia tikkuja, aitoa rohdinpellavaa siis. Pellavalla on monia hyviä ominaisuuksia: se kuivuu nopeasti, pehmenee käytössä, on kulutusta kestävä ja vain paranee aikaa myöden, kun pinta saa kauniin kiillon.

Joku varmasti osaisi kertoa, mikä sidos tämä on?

Ompelin pyyhkeisiin ripustuslenkit kanttinauhasta.

Kaikkein parhaiten tällaiset kotikutoiset pyyhkeet sopisivat maalaisromanttiseen sisustukseen. Tällainen naulakko olisi sopiva.

En muista, onko äitini opettanut, vai mistä olen oppinut, miten pyyheliinat ennen vanhaan taiteltiin. Teini-ikäisenä minulla oli tapana lueskella keskikoulun kotitalouden oppikirjaa. 

Sieltä opin mm. kuinka aluslakana taitellaan hyvin sänkyä pedattaessa. 

Ehkä sieltä on tarttunut myös tämä tapa ripustaa pyyhkeet?

Onko kellään muulla tapana laittaa pyyhkeet näin?

Uskon, että näihin pikkupyyhkeisiin on oikein mukava kasvot ja kädet kuivata. Ainoa huono puoli on se, että vaativat silityksen pesun jälkeen. Tai mieluiten mankeloinnin, mutta mankelia minulla ei ole.

 

Mervi