Lukulamppu tai ei...

Aloin tänään raivata makuuhuonetta. Kummasti oli yhteen nurkaan ajautunut pahvilaatikkoa, pussukkaa ja nyssykkää. Itse en niitä katsele, kun jäävät oven taakse. Löysin sitten jalkalampun, joka vaihtaa tämän tästä paikkaansa kuitenkaan sitä löytämättä. Tämä on lapsuudenkodin peruja ja vuodesta 1978 seurannut muutosta toiseen. Yritin sitä myydäkin, muttei kelvannut kellekkään.

Tänään päätin vielä kerran yrittää. Toinen syy oli se, että lukulamppuni putosi viime yönä ja polttimo meni sirpaleiksi. Sepä olikin väliaikainen klipsu-viritelmä, joka uhkaavasti oli jäämässä pysyväksi.

Vaihdoin jalkalamppuun valkoisen pellavakankaisen varjostimen - tai siis sen kankaan. Lampussa on kummallinen johtoviritelmä, joka on aina piilotettu kulloisenkin makuuhuoneen värisellä kynttilämansetilla. Kyllä!

Ensin kuvittelin keksiväni hienon vaihtoehdon virkkaamastani pöytäliinasta....

Ei, ei, ei sentään! Kyllä tuo pitsikausi on minun osaltani taakse jäänyttä elämää.

Uudessa kodissamme keittiö on tyyliltään moderni, mutta kyllä muualla taitaa olla enemminkin romanttista... Makuuhuoneessa tapetti jääköön kuitenkin ainoaksi kiehkuraksi.

Johdot oli kuitenkin pakko piilottaa ja löysin siihen tarpeeksi yksinkertaisen mansetin. Saa nähdä pystynkö elämään tämän viritelmän kanssa!

Yleensä yöpöytäni on kaaoksen vallassa. Kirjoja, lehtiä, kännykkää, tablettia jne.... Ainut, mikä on ehkä PAKKO olla tässä on rasvapurkki. Jos se ei olisi tässä, ei tulisi myöskään rasvattua (jalkoja). Päätinpä kokeilla DIY-juttua. Ompelin samaisesta pellavakankaasta ja lakanakankaisesta vuorista pullolle hameen. Näin sen tekstit peittyy. Kaunishan tuo ei silti ole?

Enpä tiedä. Mitä sinä sanot? Luovunko kuitenkin tästä lampusta? Mutta mitäs sitten tilalle, sillä joku lukulamppu täytyy olla...

Taidanpa katsella huomenna päivänvalolla uudestaan. Tuli mieleen, että mitä jos sittenkin vaihtaisi moderniksi.... alanpa katsella toisentyyppisiä valaisimia!
 
Remppa-Mervi