Kukat sisustuksessa

Kohta tulee kaksi vuotta täyteen, kun muutimme tähän kotiin. Sisustus muuttui täydellisesti vanhaan verrattuna - koriste-esineet lähtivät kierrätykseen. Alkuun tuntui lähes minimalistiselta. Osaltaan karsiminen oli pakon sanelemaa, kun tilaa ei yksinkertaisesti ole. Tai noh, kyllähän tuolla yläkerrassa on tilaa vaikka kuinka, mutta minä en laske niitä neliöitä ollenkaan "kodikseni", kun en sinne pääse.

Nyt on alkanut tuntua siltä, että kaipaan jotain lisää. Löytyi muutama taulu, jotka olin jo laittanut poislähtemään. Niin siinä sitten käy, kun ei heti vie kokonaan pois...

Aloin kaipaamaan myös kukkasia, tai oikeammin viherkasveja. Mieheni tuo joka viikko kukkivia kukkia, mutta kaipasin ikkunalaudoille täydennystä. Tässä kodissa kun on oikeat ikkunalaudat. Kävimme avustajan kanssa Tokmannilla ja ostin liki kymmenen ruukkua! Siellä oli mainiot tarjoukset ja kasvit näyttivät hyvinvoivilta, joten ostin, vaikka olin itselleni luvannut, etten koskaan enää ostaa Tokmannin kukkia.

Avioliittomme alkuaikoina minä olin se, joka vastasi kukista. Sittemmin monet hommat - ja myös tämä - on siirtynyt miehelleni. Siellä kaupassa viherkasvivalikoimaa katsellessani totesin, että ihan samoja kasveja  myydään nytkin. Vai ovatko tulleet uudelleen "muotiin"...?

Tämän kukan olen ostanut kesällä oikein komeasti kukkivana. Nyt se käy "kuolinkamppailuaan" mutta toivon, että saan sen vielä virkistymään. Hän oli ensin putiikin puolella, eikä kukaan oikein muistanut kastella. Nyt toin hänet kodin puolelle muiden rinnalle. Kasvien nimillä ei ole minulle merkitystä, enkä näidenkään nimiä tiedä. Valitsen ne täysin ulkomuodon perusteella, sisustukseen ja toisiinsa sopivaksi. Lisäksi kukissa pitää olla samanlaiset ruukut. Se ei nyt aivan toteudu näissä makuuhuoneen kukissa. Kestänköhän?

Keittiönkin ikkunalauta on nyt melko täynnä:

Hauskin näistä on rosmariini, joka tuoksuu voimakkaasti, kun siihen koskee. Ja voihan sitä muutaman lehden laittaa ruokaankin, vai voikohan?

Vaikka kuinka koitin, en saanut hyviä kuvia. Ilma oli mitä parhain, kaunis, auringonpaisteinen. Ikkunaa vasten kuvaaminen on minulle mahdoton tehtävä - onkohan siihen joku helppo niksi?

Saapi nähdä, pystynkö hillitsemään itseni vai täytänkö pikkuhiljaa kodin turhalla "roinalla". Enteet ovat olemassa, nytkin virkkaan pöytäliinaa. Monta kymmentä pöytäliinaa hävitin muutossa, kun ei tässä kodissa ole piironkeja, minkä päälle niitä laittaa. Nekin, mitkä jäi, ovat aivan väärää värimaailmaa. Sain siis hyvän syyn kierrellä kirppiksellä. Yksi kaitaliina onkin juuri pesukoneessa.

Miten sinä - lukijani - pidätkö viherkasveista? Onko ne oma harrastuksensa vai osa sisustusta, niinkuin minulla?

Mervi

Ei kuulu joukkoon

Meidän uusi koti taitaa olla valmis. Tai no, sauna puuttuu alakerrasta, mutta se onkin vuosien taakse ajoitettu työ. Samoin ulkona on keskeneräistä. Mutta mun homma, sisustus, on mallillaan.

En ole koskaan kuvitellutkaan olevani sisustusbloggaaja. Tuntuisi kovalta urakalta aina olla tekemässä uusia stailauksia, että olisi jotain näytettävää. Olen kuitenkin halunnut pitää nämä oman kodin remontointi- ja sisustusjutut täällä omassa blogissaan.

En tiedä, onko niin, että olen keskittynyt täysillä putiikin pitämiseen, joten oma koti on vähän niinkuin kakkossijalla. Vai onko niin, että koti vaan on niin valmis, etten näe enää mitään tarvetta miettiä sisustuksia. Ehkä näin. Olen tyytyväinen.

Eteinen on ollut pisimpään keskeneräinen. Ainut, mitä siinä olen jäänyt miettimään, on lattia. Tai oikeastaan käytävämatto. Tai sen puuttuminen. Jotenkin tuo pitkä käytävä näyttää ankealta ja kun laminaatti ei ole kiiltävä, niin hiukan on sellainen "tahmea" ulkonäkö.

Tämä kuva on otettu remonttivaiheessa

Mattoja meillä ei ole muuta kuin olohuoneessa ja siihenkin olen jo muutaman kerran aikonut kompastua. Mietimme kuitenkin, että josko tuohon eteiseen laittaisi maton. Oikeastaan se on kaikkein vaarallisin paikka matolle, koska viiletän pikavauhtia talon toisesta päästä - keittiöstä - kohti putiikkia, kun kuulen asiakkaan tulevan sisälle. Siinä vauhdin hurmassa saattaa unohtua jalkoihin katseleminen. Ja se olisi kohtalokasta.

Nyt kuitenkin mieheni kantoi jostain säilöstä kutomani käytävämaton. Se taitaa olla neljä metriä pitkä ja sopi aiempaan kotiin ihanasti. Mutta mutta. Jotenkin se ei nyt ollenkaan natsaa!

Onko niin, että olemme kertakaikkisesti asettaneet silmämme akselille musta-harmaa-valkoinen, että mikään siitä poikkeava ei näytä hyvältä? Ainakin tuo näyttää aivan irralliselta. Auttaisikohan asiaa, että somistaisi jotain muuta samanväristä? Taulun...

Sinällään tuo mattohan on kaunis ja onhan se itse kutomani. Voin kyllä kuvitella, että aikaa myötä silmä siihen tottuisi, mutta onko se sitten hyvä. Kun se nyt heti alkuun tuntuu silmiä särkevän. Melkein ainakin.

Jättäisitkö sinä vai veisitkö takaisin vinttiin - odottamaan..... niin mitä?

Mervi

Ehkä sittenkin vähän enemmän koristeita?

Olemme asuneet nyt vuoden verran uudessa kodissa, joka on aivan erilainen kuin aikaisempi. Olemme karsineet tavaramäärää murto-osaan entisestään. Olen tehnyt monen asian kohdalla surutyötä, esimerkiksi luopunut kirjanhyllystä. Tai no, ei sitä pois ole laitettu, mutta viety yläkertaan, mihin minä en pääse juuri ollenkaan. Hirveän paljon laitettiin kirjoja pois ja olen todennut, etten ole mitään niistä kaivannut.

Toki omassa työhuoneessani ja putiikin puolella on käsityökirjoja yhden kirjahyllyn verran.

Koriste-esineet karsittiin myös ankaralla kädellä. Häälahjat 40 vuoden jälkeen tuovat kyllä monia muistoja mieleen, mutta olen opetellut ajattelemaan, että pystyn säilömään muistot myös näkemättä näitä esineitä, jotka kaikki eivät suinkaan edes silmää miellytä, saati että olisivat varsinaisesti käytössä.

Tämä vuosi on mennyt harjoitellessa ja voin todeta, että kyllä ihminen pärjää tosi vähällä tavaralla.

Mutta nyt. Onko se tämä kevät, heräävä luonto vai mikä kun saa minut kaivamaan ne vähäisetkin koriste-esineet esille. Jospa sittenkin laittaisin nuo ja nuo esille.... Aiemmin luulin, ettei meillä ole edes sijoituspaikkaa koriste-esineille, mutta kummasti olen alkanut löytää.

Yhtä laatikkoa siirrettiin putiikin puolella ja sielä paljastui läpikäymätön arsenaali kynttilänjalkaa summuuta. Nämä pelastamani lasiesineet ovat NIIIIN kauniit, että ne on pakko saada esille. Ainakin silloin tällöin. Ja värinsäkin puolesta sopivat nykyiseen kotiin jopa paremmin kuin vanhaan.

Näitä kolmea kynttilänjalkaa katsellessa saan todella iloa. Ovat jotenkin ylväitä kaikessa sulavalinjaisuudessaan. Sitten keksin matkia toisissa blogeissa näkemään ideaa: laitoin kynttilänjalkaan vettä ja vähän jo nuutuneista kukista katkaisin varret - nyt ne jatkavat vielä hetken ilostuttamistaan.

 Mervi

Huumaava tuoksu

Koska olen kotona myös työssä, poistun aika harvoin talosta. Yhtenä päivänä tulin ulkoa sisälle ja kodin puolella ihmettelin hyvää tuoksua. Oliko miehellä jotain uutta tuoksua, joka nyt leijaili jo ulko-ovella? Nuuskuttelin tyytyväisenä.

Kesti jonkun aikaa ennenkuin tajusin, että tuoksu tulikin kukasta. Mieheni oli ostanut Lidlin halvan kimpun, jossa lähes jokainen kukka oli erilainen - ei ollenkaan tyylikäs minun mielestäni. Odottelin, kunnes osa kukista alkoi nuokkua, joten pääsin kimpun kimppuun! Erottelin eri lajit omiin maljakoihinsa ja valkoinen lilja pääsi ylhäiseen yksinäisyyteensä. En tiedä tätä vähän erikoista lajiketta, mutta on kyllä hienon tuoksuinen ja kestävä.

Kyllä minä tästä kukasta niin paljon iloa sain moneksi päiväksi. Näitä täytyy ostaa useamminkin ja yksi kukka riittää kerrallaan. On muuten hankala löytää sellaisia maljakoita, missä yksi kukka näyttää hyvältä. Tämä vanha, halpa maljakko on ihan perfect tässä tapauksessa!

Olen erittäin kehno valokuvaaja, enkä löydä ketään, joka osaisi/haluaisi alkaa opastaa minua. Käyttöohjetta vain käskevät lukea, pyh! Sallikaa siis näin monta kuvaa - tämä on harjoittelua. Toisaalta tämä kohdekin on kuvauksellinen ja useammankin kuvan väärti, eikö vain?

Mervi

Uutta ja vanhaa ja eksotiikkaa

Olen jo aikaa sitten lopettanut astioitten keräilyn. Tiedän, ettei yhtään uutta keppua mahdu pikkuruisen keittiömme muutamaan kaappiin. Silti en voinut vastustaa, kun näin nämä kahvikupit paikallisella facebook-kirpparilla. Ensimmäinen hinta - 25 euroa - sisälsi kasan muitakin mitäsattuu kuppeja ja loppujen lopuksi nämä irtosivat vitosella.

Kyseessä on Arabian kupit leimalla 12/71. Mielestäni nämä viittaavat ennemminkin 60-luvulle. Neljästä kuppiparista kolme on ehjää, yhdessä lautasessa on krakeloitunut pinta ja yhdessä kupissa lohkeama. En löytänyt netistä näille suunnittelijaa tai nimeä. Kaksi kuvaa löysin, toisessa oli kuppipari (kuppi ja lautanen) myynnissä hintaan 20 euroa.

 Näihin kuppeihin sopii Marimekon mustavalkoiset lautasliinat.

Minusta tuo kuviointi muistuttaa eläinkuviota. Välittömästi, kun nämä sain, tuli mieleeni matkamuisto Afrikasta. Nuo itse keräämäni siemenpalot eivät ole oikein paikkaansa löytäneet, enkä usko, että niitä ihan kahvipöytään laitankaan, mutta kokeiltava oli.

Tykkään kovin tästä mustasta torkkupeitosta, joka on niin iso, että siihen voi kunnolla kääriytyä. Nostan vain yläosan harteilleni. Helmililjani ovat jo alkaneet kukoistaa, vaikka hentoisia ovatkin.

  Teemaan sopivat myös seinällä olevat matkamuistot.

Kuten olen jo usein maininnut, meillä vain keittiö edustaa modernia tyylisuuntaa, muuten huusholli on sitämitäon. Kauttaaltaan väritys on kuitenkin musta-harmaa-voittoista.

Mieheni vähän hymähtelee tälle mustavalkoiselle idealleni, varsinkin, kun komensin hänet hommaamaan mustan astiaharjan - hänhän on meillä se, joka ruokakaupassa käy. Yritti raukka vakuuttaa, että väripilkkujakin tarvitaan. Seinällä olevista tauluista kyllä löytyy muutakin väriä.

Voi olla, että osoittaa luovuuden puutettatämä väriteemalla yhtenäistäminen, mutta se on ainakin helppo tapa saada sointuva kokonaisuus. Tässä kattauksessa on yhdistetty uutta ja vanhaa ja ripaus eksotiikkaa ja mielestäni tulos on mielenkiintoinen.

Mitäs sinä pidät?

Mervi

Liikuteltava peili

Pikaisella käynnilläni Jyskissä minulle kerrottiin, että kaikki huonekalut on -50%. Tein kierroksen, mutta totesin - niinkuin jo usein ennenkin - että edes halvalla ei kannata niin huonoa laatua ostaa.

Peilissä ei ole kovin montaa osaa, joka voisi alkaa roikkua, joten sellaisen uskalsin ostaa. Itse asiassa liikuteltava peili on ollutkin hakusessa, mutta putiikin puolelle. Nyt sellaisen hinta oli viidenkympin hujakoilla.

Valitsin valkoisen ja vain vähän kruusatun, joten se kyllä sopisi vallan mainiosti kotiinkin, mutta sinne ei nyt ole tarvetta. Liukuovikaapeissa on peili ja yksi kokovartalopeili seinään kiinnitettynä.

Tämä peili tulee siis sovituspeiliksi toimistooni. Erillisen sovituskopin puuttuessa joudun ohjaamaan asiakkaat toimistoon sovittamaan korjausompelua varten. Siinä muuten pakottava syy pitää konttori siistinä (toteutuu kyllä kovin harvoin)!

Koska tämä seisoo lattialla ketjulla kiinnitetyn tuen varassa, tarvitsee se jokseenkin paljon tilaa ympärilleen. Näissä kuvissa peilin käyttömahdollisuus ei tule kunnolla esille.

Mervi

Rautalankakorimaljakko

Meidän keittiö on puhtaasti mustavalkoinen ja lienee puhtaasti moderni tyyliltään. Olin niin happy tästä maljakko/kynttiläjutskasta, että! Olen niin vanha, että muistan 60-luvun sisustuksesta juurikin tämän tyyliset esineet. Ensinnäkin tämä on kaunis, mutta myös käytännöllinen ja kolmanneksi edullinenkin. Jyskistä ostin ja maksoi alta kympin, kun tarjouksessa oli.

Ruokakaupasta nappasin tuollaisen miniminikukkapurkin. Nytpä sille löytyi oiva paikka. Kiva seurata kun/jos se  tuosta kasvaa ja alkaa kukoistaa.

Ainut huono puoli tuossa on sen syvyys. Pienten kynttilöiden sujauttaminen pohjalle ei ole ihan helppoa. Kynttilöiden polttaminen lienee turvallista tuolla lasin sisällä - ainakin paketin kyljessä oli kuva kynttilästä...  Nätti se on kuin mikä ja sopii kuin nenä päähän tähän keittiön pöydälle.

Mervi