Toimiva keittiö

Minä en laita ruokaa. Tai noh, ihan tosi harvoin. Homma lähti mun käsistä siinä vaiheessa kun lapset sanoivat iskän laittavan parempaa ruokaa. Eilen olin kuitenkin yksin kotona ja jotta koko juhannus ei menisi jäätelöksi, päätin tehdä herkkuruokaa. Olin pyytänyt kaupasta siskonmakkaroita.

Laihdutusleikkauksen jälkeen syömiseni on ollut hankalaa ja lämpimän ruoan syöminen vieläkin hankalampaa. Ehken ole vuodessakaan oppinut syömään

• -  tapeeksi usein
• -  erittäin pieniä annoksia
• -  hitaasti
• -  ruoka ilman juotavaa

En ollut vielä kokeillut hellaa, joten ensin meni aikaa sen harjoitteluun. Meillä on induktioliesi. Enää hellassa ei ole nuppeja, mitä vääntää, vaan lämpöä lisätään ja vähennetään kosketusnäytöllä, joka sijaitsee - ei sivussa, niinkuin ennenvanhaan - vaan päällä. Tosi nopeasti alkoi vesi kiehua!

 Vain kolme "vanhaa" perunaa oli mun keittoa varten varattu...

...Lisäsin siis koko pussin keittojuureksia.

Ja pakkauksen siskonmakkaraa. 

Mausteita... hm... missähän ne on?

Tämä on kyllä aikas kätevä - sanotaanko tätä apteekkarin kaapiksi? 

Tavarat on laatikoissa ja ne saa vedettyä ulos.

 Yhdelle hyllylle - tai siis laatikkoon - mahtuu korkeammatkin paketit.

Mutta suolaa ei löytynyt täältä. Aloin jo olla epätoivoinen, etteikö koko huushollissa ole SUOLAA, kunnes muistin, että vielä meillä on tavanomainen maustekaappi hellan päällä. Mikä on kyllä ihan kummallista. Mausteet kuumassa höyryssä...

 

Siinä samassa huomasin, että hellan päällä on liesituuletinkin. Ulos vedettävä sellainen. 

Samalla kun sen vetää ulos, syttyy valo.

Lihaliemikuutioita ei löytynyt, joten laitoin paahdettua sipulia ja ruohosipulia. 

Sen ja suolan lisäksi ei muuta sitten tarvittukaan.

 

Veikkaan, ettei ole montaa perhettä, jossa juhannuksena herkutellaan siskonmakkarakeitolla. Annokseni ovat aikas pieniä, vain vähän reilu desilitra, korkeintaan kaksi. Eikä siis maitoa eikä näkkäriä. Mutta kun keitto oli jo jäähtynyt, pistelin vielä sattumia - makkaroita- suuhuni. Suoraan kattilasta.

Kyllä ruoanlaitto minultakin onnistuu, mutta on se vaan kiva, että tuo mies tuli kotiin ja nyt se kutsuu mua syömään! Jeee....!

Mervi