Viimeinen remonttikohde - eteisen lattia

Uuteen kotiin muuttamisesta on nyt kulunut reilu puoli vuotta. Aiemmin olen ollut "tässä ja nyt, kaikki minulle heti" -ihminen, kärsimätön odottamaan, mutta sittemmin oppinut malttamaan mieleni... Ja mikäs siinä auttaa, jos edistyminen ei ole itsestä kiinni?

Toisaalta, kun elämässä on paljon muutakin, käy jonkun tietyn jutun odottaminen helpommaksi. Sisustus tässä uudessa kodissa on juuri sellainen asia. Elämä on täyttynyt omista sairauksista ja putiikin pidosta, joten sisustaminen on jäänyt taka-alalle. Tärkeää - ehkä vielä tärkeämpää kuin aiemmin - se on edelleen, mutta enää ei ole hoppu mihinkään. En kuitenkaan allekirjoita sitä monen sisustajan ajatusta, että ei tehdä kompromisseja. Jotain tiettyä huonekalua varten säästetään niin kauan, että saadaan mieleinen tai joku design-tuote mieluummin kuin halpis-versio. En minä niin tarkka ole ollenkaan. Väliaikaisratkaisut saattavat hyvinkin jäädä pysyväksi, kun silmä tottuu.

Moni pikkuasia on edelleen kesken, mutta isot kuviot alkavat olla valmiina, kunhan eteisen lattia saadaan valmiiksi. Ja tänään se näyttää olevan totta, sillä mieheni on välipäivät lomalla ja tarttui toimeen.

En ollut lattiamateriaalia valitsemassa. Yhdessä vain sovimme, että se on vaalea, puuta matkiva laminaatti. Olen erittäin tyytyväinen mieheni valintaan. (Juuu, siihen miehen valintaan varsinkin, mutta myös lattian!)

Keittiössä ja olohuoneessa on molemmissa sama, tumma puukuvioinen laminaatti, makuuhuoneessa  harmahtava muovimatto, joten kaikissa on vähän erilainen materiaali, muttei se meitä haittaa. Se, mistä "keskustelimme" oli paneelien sijoittaminen. Minä olin jostain lukenut, että ne asetellaan valon suuntaan ja siis ikkunaan päin. Mieheni oli eri mieltä, hänen mielestään tässä tapauksessa on helpompi laittaa ne poikittain. SE on totta, että niin aseteltuina pitkän pitkä käytävä olisi näyttänyt ehkä vähän vähemmän pitkältä. Loppujen lopuksi ne ovat kuitenkin pitkittäin, kun kuulemma molemmin päin olisi ollut yhtä vaikea. Vaikeaa saattoi olla "tehdä niinkuin minä sanon" - ehkä?

Mieheni on tarkan työn tekijä, ihailin hänen työtapaansa myös tässä kohteessa

Kynnykset vaihdettiin vast'ikään ja siinä otettiin huomioon uusi lattialaminaatti.

Vanhassa talossa tuskin mikään on suorassa, niinpä tämäkin seinänpätkä on kovera

Vaikka makuuhuoneen matto oli olevinaan vaalea, on eteisen vieläkin vaaleampi.

Tässä käytävän kapein kohta

Onpa nääntyneen näköinen työmies!

Siihen se vaan vanhan muovin päälle asennettiin

Tässä näkymä keittiöstä päin.

Toisella puolella käytävää on neljä ovea....

... ja toisella puolella kolme.

Koska talo on rakennettu julkiseksi tilaksi - se on ollut 70 vuotta neuvolana - myös eteinen on tyypillinen toimistokäytävä. Pituutta sillä on huimasti. Kun ovet on auki, näkymä on suoraan läpi talon pituussuunnassa eli putiikin näyteikkunasta kodin jääkappiin. Tässä näkymä keittiöstä, kun liikkeen puolen ovi on kiinni.

Myös katto on epätyypillinen kotiin. Tässä siis meidän industrial-tyylin sisustusta. Meitä tämä katto ei häiritse ollenkaan. Olisin halunnut tähän vielä kattoa korostamaan oikein teollisuushalli-tyyppiset lamput, mutta luulenpa että se jää toteutumattomaksi haaveeksi.






Esim. tällaiset lamput, monta rivissä, olisi mielestäni kivat. (Kuva Pinterestistä)

Tässä vaiheessa tuota käytävää on hauska kulkea, kun melkein jokainen askel tuntuu erilaiselta. Laminaatti ei ole pohjassa kiinni ja "pätkät on pitkät" niin tuntuma/tarttuma alustaan on paikkapaikoin erilainen.

Luulenpa, että meidän eteisestä tulee siisti!

Remppa-Mervi